tää varsinkin, ja tässä pidemmään aikaa jo, on tosi hankala aamu.
Motivaatio istua tietokoneen kimppuun on nollassa, tai pakkasella.
Kaksi vaihtoehtoista äänimaailmaa kun kilpailee:
1) kovalevyjen rohina ja leveätelaisen printterin rouskutus siihen vielä aina välillä päälle
2) jäitten jyrähdykset ja kirskaisut säestämässä lintujen äänimattoa
Kumman pitäisi voittaa? Ja miksi?
Tällaisina aamuina aivan erityisesti minä mietin - ja uskon että jokainen tervepäinen miettisi jos olisi täällä Puulan rannassa - että mitähän merkitystä näillä taidetouhuilla nyt olikaan? Varsinkaan niin kuin niitä tehdään, ympäri maata ja maailmaa lennellen ja lennättäen teoksia, kalliille ja kaikkea muuta kuin ekologisille materiaaleille, ja melkoista toimistoarmeijaa tarvitaan paperien kanssa turaamassa.
Parempi siis mennä ulos. Imemään voimaa, ihan vain nauttimaan, ja fundeeraamaan. Kummasti siellä aina ilmenee tekemättömiä hommia. Vettynyttä tietä pitää ojittaa. Katiskojen päältä on pressu osin karannut ja niissä on kuivia lehtiä. Yhden aitan räystäskourun ovat jäät tai lumet vääntäneet loukille.
Ja nukkuakin on paljon parempi ulkona kun on kirkas taivas.
Niinpä. Simpanssi mikä simpanssi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti