Tuskastuttaa

Joo ja on huono omatunto.
Sunnuntaina pohjustettiin teoksia seuraaviin näyttelyihini.

14 kappaletta pigmenttitulosteita 2mm paksulle fotoalumiinille. 2,14*0,7cm eli 1,5m2 jokainen. Eli 21 neliötä alumiinia, ja sitten vielä 5m 20*20mm alumiiniprofiilia taakse, siis 70 metriä. Ne roudataan Periin, Turkuun, ensi viikolla.

Ekologinen jalanjälki on aikamoinen. Kun katsoo koko prosessin läpi:
- ensin valotuksia isolle filmille (6*17 rulla tai 4*5 laatta) ja niiden kehitys
- skannerit ja tietokoneet vie sähköä jonkin. Niillä tehdään niin paljon että koneen jalanjäljellä ei ole yksittäiseen teokseen merkitystä
- printteri syö pigmenttivärejä ja pitkälle käsiteltyä paperia.

Ja sitten näitä pitää kuljettaa. Pariisin näyttelyyn ne menevät rekka-autossa, mutta Kairon Biennalen vielä isommat duunit menivät ja tulevat takaisin lentokoneella.

Että perkele. "Tee niinkuin saarnaan, älä niin kuin minä", sanoi hyvä pappi...

Olen jo pitkään tätä miettinyt. Tutkiskellut kuvataiteen eri ilmaisukeinoja. Sekä ekologisen jalanjäljen kannalta että niiden soveltuvuutta ajatteluni kieleksi.

Puhtaasti digitaaliset muodot ovat keveitä. Projektiot. Tietokoneruutu ja TV.
Ne ovat varmasti minulle tulevaisuutta.
V
Tai vedostaminen kangaspohjaiselle materiaalille ja perinteiset kiilakehykset siihen. Tämä on testausvaiheessa. Jäisi pois alumiinit, tai akryylit ja silikoonit. Ja kuljettaminen olisi paljon helpompaa. Kangas rullalle purettujen kiilakehysten ympärille vaan.
Vaikka kameraa, filmiä ja valokuvatulostimia käytänkin, tuo voisi sopia minulle ainakin. Teokseni kun eivät ole valokuvia vaan maalauksia.

Puutahan täältä Hirvensalmelta löytyy, sekä tuoretta että tosi vanhaa. Toissa kesänä sukelsin ja vinssasin ylös salmen jyrkästä penkasta viitisentoista pohjassa makaavaa paksua runkoa. En siksi että tekisin niistä toteemipaaluja, vaan koska verkot aivan liian usein niihin jumittivat niin pahasti että repesivät.
Vaikka ei sitä tiedä - Kain Tapperin työt aina ovat puhuneet minulle paljon.

Niin ovat Lawrence Weinerin erittäin niukasti toteutetut konseptitkin.

No niin. Mitäs sanot? Pitääkö taiteilijan vähän tai oikein reippaasti muuttaa työskentelytapojaan ja käyttämiään materiaaleja, nyt kun ilmastonmuutokseen on jo laajasti herätty?
Kohta herätään veden ja ruuan loppumiseen. Maapallon kantokyvyn ja ihmisväestön määrän mahdottomaan suhteeseen... Mutta se taitaa sitten olla vielä rajumpaa ja nopeampaa. Ja siihen vaikuttamiseen taide on aivan liian hidasta.