joulunkellot kajahtaa
Ja siinä laulussa on kaikki väärin.
Ei hiljaa voi kajahtaa.
Ja juhlimisen päivä oli jo.
Talvipäivän seisauksen, vuoden lyhimmän päivän, osasivat esi-isämme löytää taivaalle katsomalla. Ilman kaukoputkia tai kameroita.
Jokaisen vuoden ensimmäistä päivää juhlivat oppineet -
aina ja iänkaikkisesti.
Siis oppineet, eli ne-jotka-eivät-ole-opetettuja.
Muut ostelevat käyttämättömän rakkauden ja huonon omantunnon lahjuksia jouluaaton perhetapaamiseen ja ampuvat tavan vuoksi raketteja taivaan tuuliin viikon päästä.
Turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus.
Oma navan, perheen, kansakunnan, homo sapiens-lajin pitäminen maailman keskipisteenä on Nummisuuratin Eskon (Aleksis Kiven) sanoin : "tyhmyydelle ei voi mitään! mutta typeryydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira."
Siinä on sanomiseni, tällä ja kaikille jouluille.
Aina yhtä iloisena ja positiivisena verinen miekka kädessä
Lauri Punaparta
PS. Harmaaparta, eli joulupukki, on samaa sukua... hän myös on satujen ja tarujen ja totuuden hämärän tosi-olento.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti