rakeita

Joo ei. Ei sada rakeita. Yöllä tuli tihkusadetta, ja on plussan puolella. Lumet lähtee. Karttuunselkä oli toissapäivänä valkoinen, nyt kuin musta peili.

Vaan mietin valokuvien rakeisuutta.

Valmistelen kahden seuraavan näyttelyni töitä printattaviksi.
VALO-sarjan teokset ovat 214*70cm. Filmillä 6*17 formaatissa, eli kuin 5*7" laatta leikattuna matalammaksi.
Käytän Fuji Provia 100F koska siinä on paras piirto ja vähiten rakeisuutta. Tai kun tarvii laajempaa kontrastia Kodak Portra 160NC:tä.
Skannaan Nikon 8000:lla, 4000dpi. Skannit ovat noin 1,2G:n faileja. Tallentuu filmien jokainen rae.

Ja ne rakeet häiritsevät minua.
Filmin rakeisuus ei ole "ilmaisukeino" vaan puhtaasti sen teknologian heikkous. En ole koskaan voinut edes kuvitella käyttäväni jotain 1600 Iso filmejä.
Parhaatkin digijärkkärit, kun ei ole varaa 60M digiperään mun Mamiya 645:en, tekevät rakeisuuden sijalle pikselisuttua.

No niin.
Otan pois ne filmin heikkoudet, digitaalisesti.
Olen ollut neljä vuotta Noisewaren alpha-testaajana. Siitä softasta on kehitetty huikea työkalu. Ei ihan helppo, mutta hyvät tulokset aina vaativat myös vaivannäköä, opettelua. Ja rakeet ja pixelisutut saavat kovaa kyytiä. Parhaita investointeja joita kuville voi tehdä löytyy täältä: Noiseware

Enpä aikaile enempää.
Rakeet lähtevät. Taulut ovat tauluja, vaikka ne olisivatkin lähteneet valokuvasta. Filmien rakeisuus on välttämätön paha, josta nykyteknologialla pääsee eroon. Niitä lisään tauluhin, ilmaisukeinona, ehkä joskus. Mutta annettuna tekijänä, teknologian hiekkoutena, lähtevät kuin metsämyyrät aitasta. Kuolevat loukkuun.